Nyt on taas kahlailtu blogeja, tekstejä, ohjeitä ja kaikkea mukamas uutta läpi. Täytyy löytää pontta tälle projektille. Samalla tulin töistä kotiin ja söin purkillisen jäätelöä. Silleen siis ihan hyvin menee. Sitten taas sen purkillisen jälkeen ajattelee ettei ikinä enää. Samalla kaapissa vielä illaksi pari viineriä ja keksejä. Siellä ne jo huutaa mun nimeä. Miten tän saa loppumaan?? Nyt meni kyllä jo hyvin, olin melkein viikon syömättä ns. ylimääräisiä herkkuja. Ylimääräiset herkut on niitä mitä syön salaa yksin omassa huoneessani. Syyllisyys on vaan kamala mitä tulee kun ne on tuhottu. Sitä joskus on jopa itku lähellä.
Mutta positiivista oli se, että nyt olen taas lähempänä projektin alkua, koska rekisteröidyin fitfarmin nettisivuille. Toisaalta odotan jo projektin kunnollista alkua ja sitä että kaikki muuttuu. Vai muuttuuko? Mikä autuaaksi tekevä ajatus se on, että kun luen netistä ohjeitä, niin niitä myös noudattaisin? Mutta jos haluaa tarpeeksi, niin auttaako se? MÄ haluun, mä haluun, haluun, haluun!!
Olen niin yksin. Toisaalta täytyy ajatella, että jos mahdollisesti epäonnistuu, niin on yksin sen asian kanssa, eikä kukaan ole marmattamassa, että miksi et onnistu. Mutta onko tässä vaiheessa edes järkevää ajatella, ettei onnistuisi. Asenteen muuttaminen on vaan niin vaikeeta. Aina ennekin olet epäonnistunut, joten nytkin. Ei anna itselleen edes muuta vaihtoehtoa.
Mä yritän! Päivä kerrallaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti