Miksi tarvitsee syödä aina niin paljon, että tulee paha olo. Sitä syö niin paljon, että napa paukkuu. Joka ikinen kerta kun näin käy, niin sitä lupaa ettei enää ikinä syö noin paljoa. Sitten se tapahtuu taas. Ähky.
Ihminen on heikko, niin heikko. Ainakin minä. Sitä ihmettelee miten ihmiset pystyvät valtaviinkin painonpudotuksiin ja itse saa maksimissaan sen 15 kiloa pudotettua ja siihen se jää. Sen jälkeen antaa taas itselleen luvan syödä ja syödä ja syödä. Onhan se 15 kiloa hieno saavutus, että sen jotenkin palkitsee itselleen. Ja tietysti tää palkinto on syöminen. Nykyään ei kuulemma saisi enää palkita ruoalla/herkuilla. Mutta silloin kun itse oli lapsi, niin se palkinto oli useimmiten ruokaa. Tai, aina se palkinto oli ruokaa tai jotain herkkuja. Siitä se on jäänyt aikuisuuteenkin mukaan. Se jäde tai joku ihana patonki tai kebab on useimmiten palkinto. Toisaalta noita tulee ostettua kyllä muutenkin. Aina pitäisi olla jäätelöä pakkasessa, muuten tulee paniikki. Luulin yhteenmuuton muuttavan tämän ns. salaa syömisen. Mutta nyt se vasta salaista onkin kun täällä asuu meitä kaksi.
Sitten tähän päälle on vielä ihan hirveä vauvakuume. Sitä tietää, että se raskaaksi tuleminen ei todennäköisesti edes onnistu ylipainon takia. Ja jos joskus se ilo tapahtuisi, niin kuinka vaarallinen odotus olisi ylipainon takia. Tällä hetkellä kyllä elämä on ihan mukavaa kahdestaankin, eikä vauva ole niin ajankohtainen asia. Toisaalta taas ikä alkaa painaa, eli ei tässä enää montaa vuotta voi odotella, että joko jo. Nyt on siis viimeiset hetket alkaa pudottamaan painoaan tosissaan. Toisaalta se on hyvä, että on jokin porkkana, isompi syy päästä tästä läskistä eroon. Terveyden kanssa ei siis ole ikinä ollut sen suurempia ongelmia, mitä nyt polvet kipeytyvät herkemmin jos vaikka urheilee ns. rankemmin. Mutta vielä ei ainakaan ole mitään kuolemanvakavaa syytä alkaa laihduttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti