Huomenna

Huomenna se alkaa, uuden elämäni ensimmäinen päivä. Niin olisi ainakin tarkoitus. Eli Superdieetti. Nyt on ruoat laitettu valmiiksi ja menin sitten miehellenikin kertomaan. Pakkohan se oli, jos asuu samassa taloudessa ja syö samasta jääkaapista, niin kyllähän sitä toinen alkaa heti ihmettelemään. 

Toisaalta olen helpottunut, että joku muukin tietää tästä, koska silloin on mahdollisuus tukeen. Toivon, että saan tukea jota tulen tarvitsemaan. Olen niin heikko. Katsotaan miten tulen pärjäämään kaikkien houkutusten kanssa. Ensi viikonloppu on paha, kun täytyy syödä muualla. Pitää vaan yrittää syödä kohtuudella edes jotain "sallittua", niin kai se siitä menee. 

Superdieetin kuuteen viikkoon mahtuu myös ainakin kahdet illalliset ns. julkisella paikalla, eli helppoa ei tule olemaan. Alkoholin kanssa ei varmaankaan tule olemaan ongelmia, kun muutenkaan ei kuulu pahemmin elämääni. 

Paha olo

Miksi tarvitsee syödä aina niin paljon, että tulee paha olo. Sitä syö niin paljon, että napa paukkuu. Joka ikinen kerta kun näin käy, niin sitä lupaa ettei enää ikinä syö noin paljoa. Sitten se tapahtuu taas. Ähky.

Ihminen on heikko, niin heikko. Ainakin minä. Sitä ihmettelee miten ihmiset pystyvät valtaviinkin painonpudotuksiin ja itse saa maksimissaan sen 15 kiloa pudotettua ja siihen se jää. Sen jälkeen antaa taas itselleen luvan syödä ja syödä ja syödä. Onhan se 15 kiloa hieno saavutus, että sen jotenkin palkitsee itselleen. Ja tietysti tää palkinto on syöminen. Nykyään ei kuulemma saisi enää palkita ruoalla/herkuilla. Mutta silloin kun itse oli lapsi, niin se palkinto oli useimmiten ruokaa. Tai, aina se palkinto oli ruokaa tai jotain herkkuja. Siitä se on jäänyt aikuisuuteenkin mukaan. Se jäde tai joku ihana patonki tai kebab on useimmiten palkinto. Toisaalta noita tulee ostettua kyllä muutenkin. Aina pitäisi olla jäätelöä pakkasessa, muuten tulee paniikki. Luulin yhteenmuuton muuttavan tämän ns. salaa syömisen. Mutta nyt se vasta salaista onkin kun täällä asuu meitä kaksi. 

Sitten tähän päälle on vielä ihan hirveä vauvakuume. Sitä tietää, että se raskaaksi tuleminen ei todennäköisesti edes onnistu ylipainon takia. Ja jos joskus se ilo tapahtuisi, niin kuinka vaarallinen odotus olisi ylipainon takia. Tällä hetkellä kyllä elämä on ihan mukavaa kahdestaankin, eikä vauva ole niin ajankohtainen asia. Toisaalta taas ikä alkaa painaa, eli ei tässä enää montaa vuotta voi odotella, että joko jo. Nyt on siis viimeiset hetket alkaa pudottamaan painoaan tosissaan. Toisaalta se on hyvä, että on jokin porkkana, isompi syy päästä tästä läskistä eroon. Terveyden kanssa ei siis ole ikinä ollut sen suurempia ongelmia, mitä nyt polvet kipeytyvät herkemmin jos vaikka urheilee ns. rankemmin. Mutta vielä ei ainakaan ole mitään kuolemanvakavaa syytä alkaa laihduttamaan. 

Uusi päivä

Nyt on taas kahlailtu blogeja, tekstejä, ohjeitä ja kaikkea mukamas uutta läpi. Täytyy löytää pontta tälle projektille. Samalla tulin töistä kotiin ja söin purkillisen jäätelöä. Silleen siis ihan hyvin menee. Sitten taas sen purkillisen jälkeen ajattelee ettei ikinä enää. Samalla kaapissa vielä illaksi pari viineriä ja keksejä. Siellä ne jo huutaa mun nimeä. Miten tän saa loppumaan?? Nyt meni kyllä jo hyvin, olin melkein viikon syömättä ns. ylimääräisiä herkkuja. Ylimääräiset herkut on niitä mitä syön salaa yksin omassa huoneessani. Syyllisyys on vaan kamala mitä tulee kun ne on tuhottu. Sitä joskus on jopa itku lähellä. 

Mutta positiivista oli se, että nyt olen taas lähempänä projektin alkua, koska rekisteröidyin fitfarmin nettisivuille. Toisaalta odotan jo projektin kunnollista alkua ja sitä että kaikki muuttuu. Vai muuttuuko? Mikä autuaaksi tekevä ajatus se on, että kun luen netistä ohjeitä, niin niitä myös noudattaisin? Mutta jos haluaa tarpeeksi, niin auttaako se? MÄ haluun, mä haluun, haluun, haluun!!

Olen niin yksin. Toisaalta täytyy ajatella, että jos mahdollisesti epäonnistuu, niin on yksin sen asian kanssa, eikä kukaan ole marmattamassa, että miksi et onnistu. Mutta onko tässä vaiheessa edes järkevää ajatella, ettei onnistuisi. Asenteen muuttaminen on vaan niin vaikeeta. Aina ennekin olet epäonnistunut, joten nytkin. Ei anna itselleen edes muuta vaihtoehtoa. 

Mä yritän! Päivä kerrallaan..

Alku

Nyt se on aloitettu. Läskimooses haluaa muuttua! Täytyy kokeilla josko tällaisella "julkisella" nöyryytyksellä olisi jotain apua koko projektissa. Painoa tällä hetkellä noin 60 kiloa liikaa. 15 kiloa lähtenyt jo viime vuoden aikana, mutta nyt on jääty junnailemaan. Kaikki peliin. Ei tässä muukaan auta. Tahtoo joskus olla se tyttö jota ei aina katsota säälien. Paha on olla. Mies on, mutta kuinka kauan se mua jaksaa. Tällaista moosesta. Teen tämän kaiken salassa, en sitten tiedä onko siinä järkeä. Lähimpien tuki tulisi tarpeen. Mutta jos ja kun taas tulee epäonnistumisia, niin ne on helponpi selättää yksin. Ei tarvitse kellekään selitellä. Ehkä vain täällä blogissa, mutta on se aina helpompaa tuntemattomille avautua. 

Olen päättänyt aloittaa 5.5. Super size superdieetin. Mielenkiintoista, että alottavat sellaisen. Mahtaako olla vaan rahastusta?? Toukokuussa se nähdään. Hieman epäilevin mielin tällaisiin mukaan lähden, mutta yksin tässä ei näytä tulevan onnistumisia. Sitä katsoo aina telkkarin laihdutusohjelmia tippa linssissä. Miten ne muut onnistuu, mutta itse vaan epäonnistuu. Miksi itsellä tarvitsee olla niin huono itsekuri. Sitä aloittaa aina sen laihdutuskuurin ja heti seuraavana päivänä on ostamassa niitä berliininmunkkeja. Sitten syö ne munkit ja taas ajattelee ettei osta niitä kunnes huomaa olevansa kassalla parin munkin kanssa. Heikko ihminen. Sitten taas aloittaa jumppaamisen ja käy siellä sen pari kertaa kunnes polvi on kipee ja siihen se jää. Näin on käynyt ainakin sata kertaa. 

Mutta kaikkea kannattaa kokeilla. Ei tässä elämässä muuten eteenpäin pääse. Harmittaa vaan kun on niin itsekäs ettei pysty tästä kertomaan kellekään. Ainakaan vielä. Ehkä tuo mies kuitenkin alkaa ihmetellä kun alan syömään eri tavalla?? Jos siis vaan itsekuri kestää?? Mä niin toivon, että tämä olisi se viimeinen kerta kun tarvitsee aloittaa tää laihdutuskuuri. Vaan olisi loppuelämän kestävä muutos.